"If we could live happy and healthy lives without harming others.. why wouldn't we ?" -Edgar's Mission-

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Puoli vuotta !


Tasan puoli vuotta vegaanina.


Puolen vuoteni kunniaksi kehittelin
kesäisen, vaniljaisen raparperipiirakan.
Tosin leivoin sen jo sunnuntaina,
onneksi, sillä en olisi ehtinyt tänään.

Vaniljaraparperipiirakka

Pohja :
150 g sinistä Keijua
1 dl sokeria
2 rkl Alpron kermaa (maitokin käy)
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

Täyte :
3 pientä purkkia Alpron vaniljavanukasta
2 rkl perunajauhoja
300-400 g raparperia
sokeria


Vatkaa Keiju ja sokeri vaahdoksi.
Lisää kerma/maito ja vatkaa taikina tasaiseksi.
Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kaurahiutaleet.
Painele taikina kevyesti voidellun piirakkavuoan
pohjalle ja reunoille jauhoja apuna käyttäen.

Lisää perunajauhot vanukkaiden joukkoon
ja sekoita tasaiseksi. Levitä seos piirakkapohjalle.
Lisää vaniljavanukkaan päälle raparperin palaset
ja ripottele päälle reiluhkosti sokeria.

Paista 200 asteessa 35-45 minuuttia tai kunnes
piirakka on kauniin värinen ja kypsä.

Anna piirakan jäähtyä hieman ja nauti lämpöisenä.
Vaikka on piirakka kylmänäkin ihan taivaallista :)





tiistai 9. kesäkuuta 2015

#valitserakkaus


Kohtasin maailman ihanimman nuoren lehmän
viime sunnuntaina Särkänniemen Koiramäessä.
Ei sillä nimeä ollut, numerolappu korvassa vain.
Lapussa oli numero 4480.

Mun oli pakko jäädä siihen aidan taakse.
Aloin puhua sille "ansaa", eli samalla tavalla,
kuin puhun mun kissalleni Ansalle.
Kun puhun kotona "ansaa", Ansa tulee välittömästi luokseni,
se tietää saavansa silitystä, hellyyttää, haleja, syliä.

4480 kuuli mun puhuvan ja tuli mun luokse.
Ensin se työnsi ihanan ison turpansa mun käsiä vasten
ja sitten se alkoi nuolla mun kättä.
Sen kieli oli järkyttävän karkea ja voimakas,
se kiertyi lähes mun käteni ympärille.
Välillä mun käsi joutui sen suuhun sisälle,
suu oli täysi vastakohta karhealle kielelle,
suu oli maailman pehmein ja lämpöisin.

Me oltiin siinä pitkään, silitin sen poskia ja päätä,
mutta enimmäkseen annoin sen nuolla mun käsiä.
Vuorotellen, sillä käsiini alkoi jo sattua kielen karheus.
En kuitenkaan raaskinut ottaa käsiäni pois,
sillä musta tuntui, että se halusi kovasti pitää mua hyvänä.
Niinkuin mäkin sitä, puhuin hiljaisella äänellä, silitin ja olin sen luona.

Siinä kävi muita ihmisiä, jotkut ihastelivat,
katsoivat, jotkut naureskelivat.
Vaikka 4480 katsoikin välillä muita ihmisia,
meillä oli koko ajan yhteys. Me olimme yhdessä.
Mun olisi tehnyt mieli sanoa katsomaan tulleille lapsille, että
älkää syökö jauhelihaa enää koskaan, se on tehty tällaisesta eläimestä.
Mun olisi tehnyt mieli sanoa isälle,
joka kertoi lapselleen että maito tulee tuollaisesta,
että kukaan ei tarvitse lehmän maitoa, paitsi sen oma vasikka.
Lehmän maidolle on olemassa paljon parempia vaihtoehtoja,
sellaisia, mitkä antavat 4480lle ja muille samankaltaisilleen elämän,
minkä ne olisivat oikeutettuja saamaan.

4480n aidassa luki NAUTA. Ei muuta nimeä.
Uskon sen tarkoittavan sitä, että
kun 4480 on kesänsä Koiramäessä viettänyt,
se lähtee joko lihankasvatustilalle tai sitten teurastamoon.
Kuinka surullista, epäoikeudenmukaista ja kamalaa.
Ja vain siksi, että ihmiset haluavat syödä lihaa ja juoda maitoa.
Sen viimeinen kesä on elämistä pienessä aitauksessa hiekkamaalla,
ihmisten katsellessa, huudellessa ja kohdellessa sitä
niinkuin mitä tahansa numeroitua esinettä tai tuotetta kohdellaan.

Harvempi varmasti pysähtyy sitä katsomaan,
sille juttelemaan tai sitä hyvänä pitämään.
Muhun sunnuntain kohtaaminen teki lähtemättömän vaikutuksen.
4480 sai ikuisen paikan mun sydämessä.
Mä en voi tehdä sen hyväksi muuta kuin käydä sitä katsomassa
ja pitää sitä hyvänä ja antaa sen pitää mua hyvänä.
Olen kiitollinen siitä että voin katsoa sitä silmiin
ja kertoa välittäväni siitä, rakastavani sitä.
Voin sanoa sille että olen vegaani ja tunnen myötätuntoa,
rakkautta ja samalla kauheaa surua sen ja kaikkien lehmien puolesta.

Kävin vielä ennen huvipuistosta lähtöä
katsomassa sitä.
Se tuli taas mun luokse kun kuuli mun äänen.
Se nuoli mua pitkään ja mä puhuin sille.
Sitten se kääntyi ja käveli vähän matkan päähän.


Se kävi makuulle selkä aitaan päin.
Ihan kuin se olisi tiennyt, että mun piti lähteä.
Ajattelinkin lähteä pois, mutta halusin sittenkin jäädä vielä hetkeksi.
Aloin puhua sille vielä uudestaan ja kun se kuuli mun äänen,
se käänsi päänsä ja katsoi mua.
Juttelin sille hetken aikaa ja sanoin sitten hei.
Ja lupasin tulla uudestaan sitä katsomaan.
























maanantai 1. kesäkuuta 2015

Maailman parhaat pyörykät !


Me olimme viime lauantaina ystäväni pojan lakkiaisissa
ja lähtiessämme juhliin muistin, etten ollut syönyt
kuin vähän aamupalaa koko päivänä
ja vatsa oli kurnimispisteessä.
Mietin ääneen, että no, on sitä ennenkin nälässä selvitty,
en edes kuvitellut, että juhlapaikalla olisi mulle mitään sopivaa ruokaa.

Mun ystäväni kuitenkin yllätti mut aivan täydellisesti.
Hän oli tehnyt mua varten aivan ihanaa ruokaa,
uunijuureksia tofulla ja soijarouhepyöryköitä !
Ruoka oli niin hyvää, etten ole koskaan niin hyvää vielä syönytkään.

Kun kakun vuoro tuli, oli pöydässä
vegaani suklaakakku kookoskuorrutteella.
Kakku oli uskomattoman suussasulavaa,
kosteaa, siinä maistui suklaa ja kookos
täydellisessä sopusoinnussa.
Mieletön kakkukokemus !

Olin niin liikuttunut ystäväni ajattelevaisuudesta mua kohtaan,
että olin lähes sanaton. Nautin vain.
Sain kotiin viemiseksi uunijuureksia ja soijarouhepyöryköitä,
ja sain nauttia niistä vielä kotonakin.
Tänään söin surukseni viimeisen pyörykän ja
loput uunijuurekset tofuineen.
En muuten ole IKINÄ missään koskaan milloinkaan
syönyt niin hyvää tofua. Söin palasia ihan pelkiltäänkin
juuresten seasta ja en olisi tunnistanut paloja tofuksi,
jos en olisi tiennyt. Uskomatonta !

Onneksi tulen saamaan reseptit ystävältäni,
tosin vasta ensi viikonloppuna...
En siis voinut olla etsimättä soijarouhepyöryköiden reseptiä netistä.
Ystäväni kertoi sen löytäneensä sieltä.
Ja niin löysin minäkin, Vegaaniliiton sivuilta !
Oi onnea !

Tein tänään maailman parhaita pyöryköitä ihan itse.
Tässä tulee resepti, kannattaa todellakin kokeilla !

Soijarouhepyörykät n. 20 kpl
(resepti Jere Nieminen - Vegaanin kotiruokakirja)

1 pieni tai puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kiinteämaltoinen peruna
2,5 dl tummaa soijarouhetta
1 dl korppujauhoja
2 dl kaura- tai soijakermaa
2 rkl kuivattua persiljaa
3 rkl soijakastiketta
1,5 rkl perunajauhoja
2 tl paprikamaustetta
1 tl murustettuja viherpippureita
1 tl rouhittua mustapippuria

rypsiöljyä paistamiseen

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta peruna
raastimen hienoimmalla terällä.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja
anna pyörykkätaikinan levätä n. 15 minuuttia.
Muotoile taikinasta uunipellille pyöryköitä.
Paista pyörykät pannulla reilussa rypsiöljyssä.

Ette voi uskoa, kuinka hyviä nämä pyörykät on.
Ne söisi hetkessä tosta vaan.

Suurella mielenlujuudella säästän kuitenkin
suurimman osan huomiseksi ruuaksi.
Osan kyllä napostelen tänään muuten vain
ja muutaman murennan leivän väliin :)
Iiiih !


Uunijuureksia ja soijarouhepyöryköitä

Kakkua !

Omatekemät soijarouhepyörykät

Sain muistoksi tämän
juhlien kakkupöydästä <3